Keskustelut

Miksi isoveli koskee???

Hei! Olen pelästynyt ja arka lukiossa ensimmäistä vuotta opiskeleva 16-vuotias tyttönen, joka haluaa pysytellä anonyymina ja MIELENRAUHAN itselleen.

Viime aikoina on ollut todella raskasta ja olen huolissani opintojeni jatkumisesta. En saa kunnolla nukuttua, joten koulussa tulee paljon turhia myöhästymisiä ja poissaoloja. Epäilen myös minulla olevan keskittymishäiriö, koska opiskeluihin keskittyminen on ollut huomattavasti hankalampaa kuin yläasteella. Olen keskustellut elämäni vaikeista asioista koulukuraattorin kanssa kerran ja hän ehdotti asioiden eteenpäin viemiseksi tapaamista psykiatrin kanssa ja hänet olis tarkoitus tavata ensi kuussa.

Session pituus olisi olla tarkoitus 45 minuuttia, mutta pelkään ettei siitä tule oikein mitään, koska olen kuitenkin todella arka ja ujo, enkä ikinä ennen ole kertonut eräitä asioita kenellekkään.

 Olen kuitenkin päättänyt selviytyäkseni, että minun tulisi puhua jollekkin, koska se kuulemma helpottaa tuskaa ja on paras apu. Masennuslääkkeitä olen syönyt n. 2,5v vuotta ensin Cipralex, joka myöhemmin vaihdettiin Ketipinoriin, minkä annostusta on nostettu miltei maksimiin. Erilaisia unilääkkeitä on kokeiltu mm. Imovane, Halcion, Tenox ja nykyään jokailtainen Dormicum 15mg, mikä ajan kuluessa olisi tarkoitus jättää pois, koska kuulemma on erittäin pahaa riippuvuutta aiheuttava lääke. Olin todella masentunut ja rikki, enkä kertonut kenellekkään todellisia syitä masennukseeni sekä itsetuhoisuuteen, mikä ilmeni viiltelynä sekä alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttönä. 

Elämääni on piinannut isoveljeni huumausaineiden käyttö sekä väkivaltaisuus ja seksuaalinen häirintä. Aluksi luulin koskettelun olevan pelkkää sattumaa/huumoria, mutta 14-vuotiaana tajusin isoveljeni koskettelun johtuvan seksuaalisista mielihaluista minua kohtaan. Kaikki alkoi valjeta minulle, kun olimme eräällä kesälomamatkalla. Ei voinut enää olla sattumaa, että isoveljeni tuli saunaan kun olin siellä ja tuijotti minua vakavana 2-3s, jonka jälkeen kääntyi pois. Se pelotti minua todella paljon. Tämä kaikki sai jatkoa vain hetkeä myöhemmin, kun menin suihkuun ja pesin hiuksiani. Kuulin pesuhuoneen oven kolahtavan kiinni ja pian tunsin jonkun tarttuvan minua kyljistä kiinni ja huohottavan niskaani raskaasti. En uskaltanut kääntyä ja kun viimein uskalsin katsoa taakseni näin vain oven sulkeutuvan. Aloin itkeä hysteerisesti pesuhuoneen lattialla ja kun sain itseni koottua jälleen ja poistuin pesuhuoneesta, huomasin olleeni siellä 1,5h ja olin jopa saattanut menettää tajuntani hetkeksi. Näitä muka-vahingossa ja epähuomiossa tapahtuneita kosketteluita jatkui tässä vaiheessa vielä epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin lähes aina kun huomasin isoveljeni olleen päihtyneenä. Kaikki kärjistyi eräänä yönä, kun peittoa vedettiin hitaasti pois päältäni. Käännyin ja näin isoveljeni seisovan sänkyni vieressä itseään kosketellen. Kun hän huomasi minun havahtuneen ja nähneen hänet, hän kääntyi nopeasti ja juoksi pois huoneestani. Aloin vain itkeä, enkä uskaltanut kertoa asiasta kenellekkään, koska seuraavana päivänä isoveljeni uhkasi tappaa minut jos kertoisin kenellekkään. Tässä vaiheessa minulle tuli univaikeuksia, koska pelkäsin sen tapahtuvan uudelleen. Ajattelin itsemurhaa lähes päivittäin ja yritinkin sitä kolmesti. Kahdella ensimmäisellä kerralla otin lääkekaapista erilaisia kolmiolääkkeitä, jotka otin isäni kotiviinin kanssa. Aloin myös juoda alkoholia miltei päivittäin, käytännössä niin usein kun sain hakijan ja oli rahaa. Varastelin isäni kotiviiniä ja vodkaa, pullosta otin aina noin puolet omaan pullooni ja laitoin tilalle vettä. 

Eräänä iltana olimme juopottelemassa erään ystäväni luona, join viinaa pahaan olooni suhteellisen nopeasti ja sammuin aikaisin muihin verrattuna. Olin ottanut samana iltana myös äitini kipulääkkeitä, joten uneni oli erittäin syvä, koska niillä oli myös väsyttävä vaikutus. Kun heräsin, olin sidottuna sänkyyn vatsalleni haara-asentoon. Huusin apua ja miltei heti huudettuani kuulin askelia rappusista. Pahimmat painajaiseni kävivät toteen, kun näin olkani yli veljeni ja hänen kaksi ystäväänsä erittäin sekaisin ja alkoivat kosketella minua eri puolilta vartaloa ja kun yhtäkkiä tunsin jonkun kovan painautuvan intiimialueitani vasten. Itkin erittäin hysteerisenä ja huusin jopa apua monesti. Pian tunsin viiltävää kipua lantiossani ja huusin entistä kovempaa ja ilmeisesti tästä pelästyneenä isoveljeni ja hänen kaverinsa lähtivät huoneesta pois ja jättivät minut sänkyyn sidottuna.

 Heräsin kun minua kannettiin kohti ambulanssia ja minulle kerrottiin menettäneeni runsaasti verta, koska takapuoleeni oli työnnetty rikkinäinen lasipullo, Sain pian kuulla joutuvani välittömästi leikkaukseen, ettei verenhukka kasvaisi ja että hengenvaara pienenisi. Olin lähellä kuolemaa. Kun leikkauksen jälkeen heräsin sairaalassa, minulle kerrottiin, että tekijät oli otettu kiinni. Veljeni oli edelleen vapaana... Mietin jatkuvasti kertoisinko asiasta eteenpäin, mutta pidin asian kuitenkin vain omana tietonani, koska halusin suojella itseäni ja perhettäni. Veljeni oli syytettynä, niin kuin hänen ystävänsäkin, jotka tuomittiin teosta vankilaan. Veljeni syytteet hylättiin, koska en suostunut todistamaan häntä vastaan, vaikka hänen kaverinsa väittivät hänen tehneen suurimman osan asioista ja heidän katselleen vain vierestä. Vapaaksi päästyään, veljeni muutti takaisin kotiin. Tämän jälkeen ahdistelu vain paheni ja jatkui ja vaikka yritinkin ottaa asiaa puheeksi isäni kanssa, hän syytti minua poikansa elämän pilaamisesta. Tunsin olevani syyllinen, enkä enää välittänyt oikein mistään. Isoveljeni oli ilmeisesti 14 kuukautta tapahtuneen jälkeen alkanut ymmärtää tekojensa vakavuuden ja pilaamiensa elämien määrän. Hän riisti henkensä. Hän oli jättänyt isälleni kirjeen, jossa myönsi olleensa mukana minulle tehdyissä asioissa. Tämän kirjeen sisältö oli isälleni liikaa ja hän sai sydänkohtauksen ja kuoli sairaalaan myöhemmin. Näiden tapahtumien seurauksena äitini sairastui masennukseen ja hänestä tuli työkyvytön ja hiljainen. Sairaus vain paheni ja hän joutui mielisairaalaan. Isäni hautajaisten jälkeen, olin todella rikki henkisesti ja ajattelin vain näitä kamalia asioita ja mietin kuolemaa. Paras ystäväni sai minut uskomaan, etteivät minulle tehdyt asiat johtuneet minusta, vaan veljeni huumeiden käytöstä ja persoonallisuushäiriöstä. Ymmärsin, että minun oli puhuttava jollekkin, koska tuntui etten jaksanut enää yhtään sitä ****ä. 

 Nyt kolme vuotta myöhemmin käyn säännöllisesti terapiassa, olen saanut lopetettua lääkkeiden käytön lähes kokonaan ja koen olevani paljon positiivisempi, vaikka terapiaistunnoissani tulen käsittelemään nämä asiat yhä uudestaan ja uudestaan monen vuoden ajan. Halusin kertoa tarinani, etteivät ihmiset olisi liian sinisilmäisiä perheenjäseniensä ja heidän ongelmiaan kohtaan ja että asioihin kerittäisiin puuttumaan ajoissa. Ettei kenenkään tarvitsisi kokea sitä häpeää ja tuskaa, jota olen elänyt viime vuodet.