Keskustelut

Selviytyjä

Olin 16 vuotias, kun tapasin nyt jo entisen mieheni. Ihastui välittömästi häneen, en oikein tiedä miksi. Pahan- ja kovan pojan maine ja ulkokuori. Hän oli vuotta vanhempi minua. Aloimme seurustella ja aika nopeasti muutimme yhteekin. Alkoholi oli hänellä kuvioissa vahvasti jo silloinkin. Äitini ja isäni varoittelivat kyllä minua, mutta eihän sitä voinut uskoa... Paremmasta en tiennyt ja kaikki mikä jatkuu kauemmin rupeaa pikkuhiljaa tuntumaan normaalilta. Ja joskus jopa koin ansaitsevani kohteluni.

Muistan kuinka ensimmäisen kerran sain selkääni. olimme olleet ulkona ja yöllä kun tulimme kotiin muistan kun hän vain suuttui ja alkoi räyhäämään. Heitti päälleni tavaroita pyykkitelineestä lähtien. Sain onneksi väisteltyä. Muistan kuinka vyönsolki lentäessään pääni vierestä oveapäin jätti valtavan terävän reijän oveen. Oli silloin jo aika vaarallista. Hän huoritteli ja huusi. Menin sägylle, kääriydyin kerälle ja ajattelin, että tämä ei ole totta. Itkin hysteerisesti. Mies tuli sängyn viereen ja kyseli mitä parun, vastasin hänelle että; meinasit lyödä mua. Silloin hän laittoi kätensä hartialleni ja tokaisi; en ikinä löisi sinua, mutta näytin vain kunka voi käysä kun ärsytät minua. Aluksi minulta pyydeltiin anteeksi, mutta pikku hiljaa se jäi. Ei tarvinnut, se oli normaalia. Aluksi hakkaaminen oli vain humalassa, mutta nopeasti sitä tapahtui myös selvinpäin.

Silloin olisi jo pitänyt tajuta lähteä! Suhdettamme varjosti jatkuva mustasullaisuuden pilsi. Kun asuin kotona hän monesti soitteli minulle keskellä yötä ja alkoi heti huorotella. Hän oli aivan varma, että minulla oli siellä toinen kaveri. Hyvin harhaluuloinen. Pikku hiljaa en ollut tekemisissä enää kenenkään ystäväni kanssa, enkä oikein mennyt mihinkään. Ja joka kerta, kun hän joi sain vähintään huudot. Hänen ystävänsä tiesivät tilantee, mutta pelkäsivät miestäni niin, että eivät halunneet / uskaltaneet puuttua asioihin. He käänsivät selkänsä ja poistuivat paikalta aina, kun alkoi tapahtua. Olin aivan yksin. Hänen äitinsä asui lähellä ja tiesi asioista. Hänen mielestään toisina päivinä se ei ollut oikein ja toisina taas olin kuulemma sen ansainnut. Hän ns. taputteli päätäni ja sanoi, että ihmissuhteet ovat vaikeita. Monet kerrat sanoin hänellekkin lähteväni, mutta aina hän tyrmäsi minut ja jotenkin sai vielä vakuuttumaan siittä, että en pärjäisi yksi tai varsinkaan ilman heitä. Hän muutenkin puuttui asioihimme jatkuvasti. Kun miehelläni oli rahat loppu ja kaljan himo valtava kieltäydyin ostamasta ja sanoin anopilleni, että ei hänkään ostaisi. Puhelimessa lupasi olla hakematta ja hetken kuluttua kuitenkin seisoi ovemme takan laatikko olutta kädessään.

Molemmat inhosivat äitiäni, koska hän niin usein pyyteli minua kyläilemään ja vahdiksi nuoremmille sisauksilleni. Äitini luona en olisi koskaan saanut käydä. Aina kun jonnekin lähdi piti puhelin olla visusti mukana ja vastata välittömästi mikäli soitettiin, muuten oli taas huorissa. Ajokorttia en olisi saanut ajaa, mutta sen kutenkin tein. Menojani oli siltikin helppo rajottaa takavarikoimalla auton avaimet. Töihin pääsin yleensä menemään, koska miehelläni ei ollut koskaan rahaa, mutta monesti joudun tätäkin anomaan.  

Viimeisen kerran, kun hän kävi päälleni muista kuin eilisen. Se oli joulupäivä 25.12.2008. Olimme olleet tanssimassa ja hän ei pidä tanssimisesta, joten ei tulisi minunkaan. Eräs mies oli pyydellyt minua tanssimaan ja siittäköhän mieheni suuttui. Kun saavimme kotiin tajusin, että hän aikoi hakata minut, joten lähdin kävelemään poispäin. Hän seurasi minua ja yhtäkkiä tarttui hiuksistani kiinni. Yritin taistella vastaan. Hän raahasi minut hiuksista ulko portaille huusin ja riuhdoin itseäni irti, mutta turhaa. Yritin huutaa apua, mutta kukaan ei kuullut. Hän nousi päälleni istumaan ja alkoi kuritsaa minua, muistan kuinka ajattelin kuolevani. Yritin pysyä tajuissani, mutta en onnistunut. Heräsin jonkun ajan päästä portailat ja kun mieheni huomasi minun olevan tajuissani alkoi hän taas kuristamaan. Tätä jatkui muutaman kerran. Sitten hän avasi ulkooven ja repi minut hiuksista sisälle. Koirani suuttuivat niin, että joutui väkisin viemään ne ulos, jotta eivät päässeet puolustamaan minua. Makasin eteisen lattialla ja yritin suojata itseäni, kun hän potki ja hakkasi. Välillä kävi lepäilemässä ja juomassa vähän lisää, sitten taas jatkoi. Yritin soittaa apua, mutta mies takavarikoi puhelimeni. Hän riepotteli minua pitkin asuntoa ja lopuksi raahasi minut väkisin vierashuoneeseen, hakkasin hetken ja lukitsi sinne. Sitten hän kävi lukitsemassa ulko-oven niin, että sitä ei saisi sisältä auki. Koko yön yritin tiirikoida ovea auki ja aamulla siinä onnistuinkin, keräsin puhelimeni ja varastin ulko-oven avaimen jotta pääsin ulos. Otin autoni ja hävisin ystäväni luoksi ja vietin siellä viikon. Mieheni ei koskaan pyytänyt anteeksi. Hakkaaminen vuosien varrella harveni, mutta muuttui rajummaksi. Enkä kyllä jokaista kertaa muistakkan. Mutta tämän viimeisen kerran muista, sen jälkeen päätin muuttaa pois ja keväällä sen teinkin.

Kaiken kaikkiaan olin suhteessa yhdeksän vuotta. Sinä aikana minulla on murtunut varvas, kylkiluita ja kallo. Minut on kuristettu tajuttomaksi sanomattoman monia kertoja ruhjeista puhumattakaan. Veitsi kurkulla olen ollut monet kerrat. Kaksi kertaa mies jäi kiinni pettämisestä, molemmilla kerroilla minä sain selkääni ja olin ****. Minut on lukittu kellariin, komeroon ja vierashuoneeseen. Eläimiäni on hakattu ja meinattu tappaa. Henkinen väkivalta oli kaikkein pahinta, koska sitä oli päivittäin.

Pahinta kuitenkaan ei ollut itse väkivalta vaan sen odottaminen. Koskaan ei tiennyt koska toinen suuttui ja mistä syystä jatkuvasti sai olla varuillansa. Monet kerrat uhkasin lähteä, mutta ikinä en sitä tehnyt. Vihdoin kun sain asiasta sanottua ääneen ja kerroin muutamalle ystävälleni lähteväni sen jälkeen alkoi tapahtua. Sain asunnon nopeasti ja pikkuhiljaa aloin siirtää tavaroitani pois. Mutta yllätyksekseni anoppini oli saanut aikeistani tietää ja kertoi siitä pojallensa. Tästä syntyi kamala metakka. Mieheni oli sitä mieltä, että ei ole minulle mitään väärää tehnyt ja minussakin on vikaa. Anoppini on edelleen sitä mieltä, että olen hyväksikäyttäjä ja hirveä akka. Jätin kaikki tavarani sinne, otin vain mitä mukaani sain. Edelleenkin ex-anoppini minua terrorisoi ja keksii mitä kaikkea olen mukanani vienyt ja miten paljon hänelle olen velkaa. 

Vasta jälkeen päin olen ymmärtänyt sen valtavan pahan olon ja ahdistuksen, kuvittelin parisuhteen olevan sellaista. Söin masennuslääkkeitä ja syytin e-pillereitä olostani. Minua sanottiin epätasapainoiseksi, koska oli yrittänyt kaksi kertaa tappaa itseni. Tosi asia oli, että elin vankilassa. Minulta ei klukaan koskaan kysynyt, miksi voit nnäin huonosti, miksi olet ahdistunut. Kukaan ei voinut uskoa millaista elämäni oli kotiseinien sisällä. Minua yritettiin hoitaa vaikka minussa ei ollut mitään vikaa. Miksi naisia lääkitään, kun mies lyö? Mies siinä tarvitsisi hoitoa. Elämäni on nyt ihanaa ja minulla on aivan ihana mies. En osannut ymmärtää millaista elämä voisi olla. Olen onnellinen ja tasapainoinen.