Kokemuksia miesten selviytymisestä

Miesten keskuksessa ja aiemmin miesten kriisikeskus - projektissa saatuja kokemuksia miesten selviytymisestä.

Antti Palmu

Kun mies kokee parisuhdeväkivaltaa ja etsii apua, hänen edessään on kulttuurinen kuulluksi tulemisen vaikeus: Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta keskusteltaessa, ja ammattilaistenkin ymmärryksessä tärkeimmäksi ongelmaksi nähdään naisiin kohdistuva väkivalta, joka onkin tehtyjen tutkimusten valossa yleisempää. Julkisuudessa väitellään runsaasti tilastojen oikeellisuudesta ja suhdeluvuista, siitä miten väkivallan käyttö jakautuu sukupuolten välillä. Yksittäisen ihmisen, tässä tapauksessa miehen kannalta tärkeämpää kuitenkin on, että hän tulee kuulluksi sukupuolestaan riippumatta.

Viidettä vuotta miesten kanssa käytännön asiakastyötä tehneenä minulle on selvää, että moni mies joutuu puolisonsa fyysisen, psyykkisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Useiden pitkien terapeuttisten suhteiden kokemuksella voin myös sanoa, että nämä miehet ovat hyvin monimuotoinen joukko. Tapaamieni miesten ikä on vaihdellut reilusta 20 vuodesta eläkeikäiseen ja sosioekonominen asema työttömästä hyvin toimeentulevaan. Naisen väkivaltaa kokeneita miehiä yhdistää kuitenkin se, että ensimmäinen vaikeus on ollut ylipäätään puhua asiasta jollekin, ”tunnustaa” tilanne. ”Tunnustaa” ei ehkä tunnu oikealta sanalta mutta miehelle syntyy erityinen häpeän kokemus kun hän joutuu puolisonsa pahoinpitelemäksi vastoin yhteiskunnan vahvoja rooliodotuksia. Tunnustaminen itselle sisältää myös tunnistamisen: tämä mitä minulle tehdään, on väkivaltaa. On vain vähän palveluja, jotka tarjoavat tukea nimenomaisesti väkivaltaa kokeneille miehille. Monessa sosiaali- ja terveydenhuollon kohdataan heitä, mutta jos heidän avunhakemistaan todella halutaan helpottaa, on palveluja tarjottava myös kohdennetusti ja väkivallan kokijuus erikseen mainiten.

Maskuliinisuuteen liitetään kiinteästi vahvuus ja itsenäisyys. Riippuvuus ja heikkous ovat ominaisuuksia joista on päästävä eroon. Entä sitten, kun on parisuhteessa naisen kanssa, johon tunnesidos on äärimmäisen ristiriitainen? Samaa naista kohtaan voi tuntea rakkautta ja vihaa, pelkoa ja seksuaalista halua. Tilannetta ei helpota jos perheessä on lapsia, etenkin pieniä.

Asiakasmies kertoi käynnistään poliisiasemalla: hänen vakaana aikomuksenaan oli tehdä tällä kertaa rikosilmoitus. Aulassa seistessään hän kuitenkin lamaantui täysin nähdessään ohikulkevat rotevat poliisimiehet. ”En vaan voinut”, kertoi mies. Toinen mies kertoi, ettei uskaltanut lastenvalvojalle puhua vaimonsa väkivallasta, vaikka eroprosessi oli jo vaiheessa, jossa sovittiin huoltajuus- ja tapaamisasioista. Mies pelkäsi, että asian paljastaminen saisi lasten äidin estämään isän ja lasten tapaamiset. Kumpaankin esimerkkiin liittyy asiakkaan epäilys siitä, miten hänen suhtaudutaan. Otetaanko vakavasti? Uskotaanko ja tuleeko kuulluksi?

Vaikenemisen lopettaminen

Kun väkivallasta puhuu ulkopuoliselle, on jo edennyt tärkeän askeleen. Miesten keskus on painottanut tarjoavansa apua väkivaltaa kokeneille miehille, mutta siitä huolimatta joidenkin miesten kanssa työskenneltäessä asia tulee esiin vasta vähitellen. Kun mies on löytänyt työntekijän ja päässyt puhumaan, on seuraava askel tilanteen arviointi yhdessä. Koska työntekijä on valmis kuuntelemaan ja kestää kuunnella, on miehellä mahdollisuus jäsentää tarinaansa. Mies alkaa hahmottaa, miten tilanne on kehittynyt nykyisekseen. Ajan kuluessa päästään puhumaan myös omista kokemuksista, niistä tunteista, joita mies on kokenut. Terapeuttisessa suhteessa työntekijä voi auttaa miestä asettumaan hetkeksi ”ulkopuolelle”, katsomaan sivusta omaa elämäntilannettaan. Usein jo oman tarinan huolellinen kertominen toiselle tuo uuden näkökulman miehelle itselleen.

Moni asiakas on kokenut olevansa mahdottomassa, vaihtoehdottomassa tilanteessa. Mies voi kokea olevansa vastuussa perheen hyvinvoinnista. Hän ajattelee, että hänen on pakko jaksaa perheen takia, taloudellisen tilanteen takia ja siksi, että hän pelkää erossa menettävänsä yhteyden lapsiin. Uhkailu lasten tapaamisen estämisellä onkin tehokas kontrollikeino ja vakava henkisen väkivallan muoto. Yllättävän moni mies (kuten moni väkivaltaa kokenut nainen) ymmärtää myös puolisoaan hyvin pitkälle. Usein kuultu tarina on kertomus masentuneesta tai muulla tavoin mielenterveysongelmista kärsivästä vaimosta jonka raakakin fyysinen väkivalta nähdään sairauteen kuuluvana. Miehillekin on usein työn takana edes tunnistaa asioita väkivallaksi tai ymmärtää se, ettei masennukseen ”kuulu” tavaroiden heitteleminen tai ristiriitatilanteissa käsiksi käyminen. Miehet asettavat suuria toiveita puolisoidensa yksilöterapioille ja ovat toiveikkaita heti, kun parempi kausi kestää pidempään.

Omien rajojen vahvistuminen

Terapia tuo onnistuessaan toiveikkaampia näkymiä vaihtoehdottomuuden kokemuksen tilalle. Miehille on tärkeää huomata, että on monta asiaa, joita ei sittenkään ole pakko kestää. Miehelläkin on olemassa raja, jonka yli ei mennä. Vaikka pelkää yksinäisyyttä, ei kuitenkaan kaipaa suhdetta, jossa ei ole mahdollisuutta tukeen, läheisyyteen ja vastavuoroisuuteen. Jaksamisellakin on rajansa. Myös kieltämiseen pakeneva puoliso voi pahoin. Lapsen etu ei aina ole perheen pysyminen yhdessä. Toisaalta väkivaltaepisodin jälkeenkin voi olla mahdollista rakentaa parisuhdetta ja perhettä uudelleen, jos molemmilla on siihen halua. Väkivallan tekijältä voi edellyttää vastuullista, aikuista käytöstä. Vaikka nainen on useimmiten fyysisesti heikompi, ei lyönti ole sen hyväksyttävämpi. Nekin, joita on ”vähän vaan läpsäisty” eli lyöty avokämmenellä kasvoihin, tietävät, miltä se tuntuu. Pahinta ei ole fyysinen kipu vaan nöyryytys siitä, että joku ottaa oikeudekseen ylittää toisen koskemattomuuden rajat purkaakseen itsekkäästi pahaa oloaan.

Vaikeidenkin vaiheiden jälkeen on mahdollista toipua ja parisuhdetta mahdollista rakentaa jos väkivaltaa käyttänyt osapuoli ottaa vastuuta teoistaan. Väkivaltaa parisuhteessaan kokeneita miehiä on paljon. Tilanteeseen joutuneen miehen on hyvä tietää, ettei ole ainoa, jolla on sama ongelma. Kyse ei ole mistään marginaali-ilmiöstä, joka ilmaisisi miehen erityistä heikkoutta. Tie selviytymiseen kulkee väkivallan tunnistamisen, voimavarojen ja omien rajojen löytymisen kautta. Sosiaalityö ja terapia voivat olla suurena apuna väkivaltaa kokeneelle miehelle. Ne voivat antaa sanoja vaietuille kokemuksille ja murtaa häpeän ja avuttomuuden tunteen vankilan.

Apua Helsingissä tarjoaa:
Miesten keskus
Asemamiehenkatu 4b
00520 HELSINKI
(09) 61293750
www.miestenkeskus.fi

Lisätietoja:
Antti Palmu
Jussi-työntekijä, psykoterapeutti
050 526 0344
antti.palmu(at)jussitpasila.com