Mies ja naisen väkivaltaisuus

Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta

Tämä artikkeli perustuu Ensi- ja turvakotien liiton miestyön työkokouksessa syksyllä 2006 käydystä keskustelusta tehtyyn yhteenvetoon: Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta. Kirjoitus sisältää työntekijöiden kuvauksia asiakasmiesten kokemuksista naisten heihin kohdistamasta väkivallasta.

Miehet kestävät väkivaltaa pitkään

Miehet ovat väkivallan uhreina vuosia, koska he eivät halua erota. Miehet uskovat, että valo alkaa pimeän tunnelin päästä vielä pilkottaa. Miehet valavat itseensä uskoa pienten merkkien perusteella: ”No nyt taas menee hyvin”, ”kyllä se näköjään tästä.”

Miehet haluavat ymmärtää ja hakevat oikeutusta naisten tekemälle väkivallalle monin eri syin: naisella on rankkaa, hän on terapiassa tai masentunut, naisella on ollut vaikea lapsuus tai hänellä on kuukautiset. Miehet mukautuvat naisensa väkivaltaisuuteen niin, että he omassa terapiassaankin hakevat keinoja selvitä paremmin tilanteessa, jossa nainen väkivallallaan hallitsee parisuhdetta.
Eräässä esimerkissä nainen oli väkivaltainen miestä kohtaan ja käskenyt miehen häipyä. Mies oli mennyt kodin ulkopuolelle odottamaan, että nainen rauhoittuisi. Pitkän ajan kuluttua mies koputteli varovasti oveen ja kysyi: ”Josko sitä saisi tulla takaisin?” Nainen päästi miehen sisään alkoi hoitaa miehen vammoja.

Miehet eivät koe naisen fyysistä väkivaltaa kovin uhkaavana. He selviävät tilanteista usein pitämällä naista kiinni ranteista tai painamalla naisen lattiaan, ettei tämä pääse lyömään. Eräs yksittäinen esimerkki kertoi miehestä, joka koki olevansa turvassa valveilla ollessaan, mutta pelkäsi väkivallan uhriksi joutumista nukkuessaan. Tämä johti pariskunnan kodissa nukkumisjärjestelyihin, muun muassa eri huoneisiin ja lukituksiin, joiden tarkoitus oli taata miehelle mahdollisuus turvalliseen uneen.

Rikosilmoituksen kynnys korkea

Miehet eivät halua tehdä rikosilmoitusta naisen tekemästä väkivallasta. Parisuhdekriiseissä he eivät halua hankaloittaa naisen oikeudellista asemaa. He eivät myöskään halua kertoa naisen väkivallasta sosiaalityöntekijöiden tapaamisissa. He eivät halua vaikeuttaa huoltajuuteen liittyviä järjestelyjä kertomalla edes lasten äidin väkivaltaisuudesta, eivätkä hankaloittaa naisen asemaa äitinä puhumalla tämän väkivallasta.

Osa miehistä ei kuitenkaan kestä naisen väkivaltaa loputtomiin. Jotkut lyövät lopulta takaisin. Osa on kokenut antaneensa takaisin ”samalla mitalla”. Jotkut ovat kertoneet arviointikykynsä pettäneen ja lyöneensä takaisin liian lujaa. Yleinen ilmiö tuntuu olevan, että naiset tekevät tällaisen koston jälkeen rikosilmoituksen miehen väkivallasta. Voi käydä niin, että väkivalta tulee käsiteltäväksi ja näkyväksi vasta miehen lyönnin jälkeen – ja että miehen tekemä kovempi väkivalta mitätöi naisen tekemän väkivallan.

Miehet itse vähättelevät naisten fyysistä väkivaltaa: ”Sehän vaan läpsi”, ”ei se nyt oikein sattunut”. Miehet naureskelevat naisen fyysiselle väkivallalle. Häpeä siitä, että ”on ottanut turpaan naiselta”, on kohtuuton siedettäväksi, joten naureskelu ja vähättely toimivat suojamekanismeina miehen hakiessa oikeutusta naisen käytökselle. Miesten oma vähättely tukee osaltaan laajempaa kulttuurista ilmiötä, jossa poliisi ja muut viranomaiset saattavat yhtyä samaan vähättelyyn.

Mukautumisesta ja kestämisestä huolimatta miehet traumatisoituvat naisen väkivallan seurauksena. Miehet mukautuvat häpeälliseen tilanteeseen ohittamalla omat tunteensa ja ajan kuluessa se aiheuttaa muutoksia miehen minäkuvassa ja kyvyssä luoda läheisiä ihmissuhteita.

Referoitu ja muokattu lähteestä:
Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta. Koonti miestyön koulutuspäivästä 6.10.2006. Kimmo Hätinen, Pääkaupungin turvakoti ry. Marko Repo, Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry.