Naisen selviytymisprosessi

Nainen selviytyy irti väkivallasta yksilöllisen ja usein pitkän prosessin kautta. Prosessi ei etene kronologisesti vaiheesta toiseen vaan vaiheet menevät lomittain ja myöhemmässä vaiheessa saatetaan palata jo elettyihin kuvioihin. Prosessi voi myös pysähtyä tiettyyn vaiheeseen ja jatkua vuosien kuluttua.

Parisuhdeväkivallasta selviytymisessä on olemassa kaksi vaihtoehtoa:

Selviytyminen takaisin parisuhteeseen. Kaikki osapuolet hakevat apua erikseen ja yhdessä, jotta voitaisiin selviytyä väkivallan aiheuttamista vaurioista ja elämä voisi jatkua perheenä ilman väkivaltaa.
Selviytyminen eroon väkivaltaisesta parisuhteesta. Kaikki osapuolet saavat apua väkivallattoman eron ja tulevaisuuden luomiseen.

Selviytymisen kaaresta voi löytyä seuraavanlaisia vaiheita:

valmisteleva vaihe
havahtuminen
etäännyttäminen
häilyminen
tunnustaminen
surutyö
työskentely
uuden rakentaminen

Esimerkkeinä käytetyt repliikit eivät ole kenenkään suoria lainauksia, vaan selviytymisprosessissa olevilta naisilta usein kuultuja tilanteeseen liittyviä toteamuksia.

VALMISTELEVA VAIHE

Moni on suhteeseen etäisyyttä saatuaan huomannut, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa on parisuhteeseen liittynyt huolestuttavia tekijöitä, kuten voimakasta mustasukkaisuutta, runsasta alkoholinkäyttöä tai merkkejä väkivallasta.
"Hälytyskellot ovat soineet alusta lähtien, mutta painoin asian villaisella."
"Voimakas mustasukkaisuus mietitytti alusta alkaen, se tuntui toisaalta taas hyvältä."
"Melko pian tutustumisen jälkeen tuli ensimmäisen kerran turpaan. Ajattelin, että kaikki muuttuu."

Muutoksen kypsyttely voi viedä pitkän aikaa. Muutos voi kypsyä myös edestakaisin sahaamisen kautta, kuten miehen luota pois lähtemällä, palaamalla, uudelleen lähtemällä. Kokeillaan vielä kerran yhdessä. Tämä on sitten varmasti viimeinen yritys.
"Monta vuotta valmistelin lähtöä ennen kuin uskalsin."
"Mies uhkasi tappaa, jos lähden. Pohdin vaan, että jonakin päivänä pääsen hänestä eroon."

Omien voimien ehtyessä tulee monelle huoli omasta jaksamisesta.
"En jaksanut enää muuta kuin rutiininomaisesti suorittaa pakolliset askareet."
"Nukuin aina kun vaan voin."

HAVAHTUMINEN

Jonkun asian, tapahtuman, muutoksen tai oivalluksen kautta havahdutaan siihen tosiasiaan, että elämä ei voi jatkua kuten ennen. Muutoksen on tapahduttava.
Muutokset väkivallan suhteen, kuten väkivallan raaistuminen tai kohdistuminen lapsiin, voivat toimia herättelijänä. Nainen ei halua antaa tilanteen mennä enää yhtään pidemmälle.
"Se alkoi mennä ihan mahdottomaksi, nyrkit ei enää riittäneet."
"Lapset on mulle ykkönen, niihin ei kosketa."

Usko miehen muuttumiseen saattaa vähitellen hälventyä. Nainen on ehkä pitkään uskonut, että hän voi omalla toiminnallaan tai rakkaudellaan saada miehen muuttumaan, mutta väkivalta kenties vain pahenee.
"Mustasukkaisuus on pahentunut koko ajan eikä se itsekseen parane. Väkivaltakin varmaan pahenisi vaan, jos jäisin suhteeseen."

Äiti saattaa havahtua näkemään tilanteen vakavuuden lapsen käyttäytymisessä ilmenevien muutosten kautta. Äiti huolestuu lapsen vetäytymisestä omiin oloihinsa, levottomuudesta, ahdistuneisuudesta tai aggressiivisuudesta. Päiväkodista tai koulusta kantautuu viestiä lapsen vaikeuksista. Osa lapsista ottaa perheen vastuunkantajan roolin ja menee esimerkiksi väliin tappeluihin, lupaa suojella äitiä ja uhkaa käydä isän kimppuun.

Henkilökohtaisen tiedostamis- ja muutosprosessin myötä nainen alkaa tunnistaa tarpeensa muuttua, etsiä itseään ja selvittää elämänsä asioita. Hän tajuaa, että voi muuttaa vain itseään. Parisuhde ja koko elämä alkaa asettua uuteen valoon. On aika katsoa rohkeasti peiliin.

ETÄÄNNYTTÄMINEN

Väkivallan kehästä ulospääsy edellyttää jonkinlaista etääntymistä. Se voi tarkoittaa kotoa pois lähtemistä, turvakotiin menemistä, eroa tai itsensä tunnetasolla etäännyttämistä. Tänä aikana hän tekee asioita eri tavalla kuin ennen. Hän ei enää tee mitään miehen puolesta. Kumpikin saa luvan elää myös omaa elämää, tavata ystäviään ja harrastaa.

HÄILYMINEN

Muutosprosessiin kuuluu ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia suhteessa kumppaniin ja tulevaisuuteen. Muutoshalukkuus on testattavana. Pariskunta saattaa asua välillä yhdessä, välillä erikseen. Mies lähtee ja tulee taas takaisin. Nainen järjestää itselleen oman asunnon, johon mies muuttaa kuukauden päästä. Muutaman kuukauden päästä mies lähtee.
"Tuntuu kuin pyörisin liikenneympyrässä. En osaa päättää, jatkanko suhdetta vai en."
"Yhtenä hetkenä tuntuu, että haluan varmasti erota, toisena taas en."

Perhekokonaisuuden menetys on kova pala purtavaksi. Lapsia ajatellen nainen yhä uudelleen miettii, mitä olisi hyvä tehdä.
"Kun seurasin isän ja lapsen tapaamista, tuli kauhea tunne siitä, mitä mä oon tehnyt, kun oon mennyt eroamaan. Aloin katua lähtöäni ja tuli voimakkaita tunteita miestä kohtaan."

Häilymisen vaiheeseen liittyy ristiriitainen viestintä. Nainen näyttää miehelle vihreää ja punaista valoa joko yhtä aikaa tai vuorotellen. Viestintätapa aiheuttaa kumppanissa melkoista hämmennystä. Nainen saattaa antaa vääränlaista toivoa yhteiseen tulevaisuuteen esimerkiksi sanomalla:
"Aikaisintaan keväällä keskustellaan siitä, muutetaanko joskus yhteen."

Tunteen ja järjen ristiriita hämmentää. Tunne veisi yhtäälle, järki toisaalle. Nainen kokee miehen olevan kaksi eri persoonaa, toinen tuo kukkia ja toinen antaa tappouhkauksia.
"Tunteet eivät ole kuolleet, mutta yhteiselosta ei tule mitään."
"Tukehdun, mutta en voi elää ilman häntä."

TUNNUSTAMINEN

Tunnustaminen on oman elämän rehellistä tarkastelua. Ihminen lakkaa salailemasta, peittelemästä tai muuntamasta totuutta ja myöntää elämänsä tosiasiat:
"Tällaista minun elämäni on ollut."."
"Olen ollut hyväksikäytetty. Olen ollut hänen pyöriteltävissään, elänyt sataprosenttisesti hänen ehdoillaan."
"Olen selvästi riippuvainen hänestä."
"En voi olla hänen kanssaan oma itseni."

Nainen kykenee tiedostamaan omia pulmiaan, omia käsittelemättömiä tai keskeneräisiä asioitaan. Suhde on jollakin salatulla tavalla palvellut häntä tai hän on tarvinnut tällaista suhdetta tai ei olisi ollut valmis solmimaan tasavertaista, molemminpuoliseen kunnioitukseen ja arvostukseen perustuvaa rakkaussuhdetta.
"Olen hakenut hyväksymistä hoitamalla muita."
"Jokaisessa miessuhteessa olen onnistunut saamaan itseni marttyyriksi."
"Kun hänellä on hyvä olo, minullakin on ja kun hänellä on paha olo, minullakin on - ihan kun oltais yksi ja sama ihminen."

SURUTYÖ

Suhteen päätyessä eroon on edessä surua ja luopumista. Suhteeseen on liittynyt positiivisia asioita ja toisesta ihmisestä välittämistä. Voi jäädä kaipaamaan myös sitä, mitä olisi odottanut toiselta, mutta ei ole koskaan saanut.
"Oli kova juttu hajottaa koti."
"Olen pettynyt, kun tää ei onnistunut."

TYÖSKENTELY

On suositeltavaa, että vaikeita väkivaltakokemuksia työstetään ammattilaisen kanssa kahdenkesken tai ryhmässä. Työskentely etenee pala palalta sitä mukaa kuin siihen ollaan valmiita. Kokemus vie naisen takaisin vanhaan kipuun. Uusi turvallinen seurustelusuhde voi laukaista menneet kokemukset niin että ne on työstettävä pois ennen kuin on valmis jatkamaan.
"Alkaa oksettaa, kun ajattelen, mitä on tapahtunut."

Työskentelyä voidaan kuvata elämän palapelin kokoamiseksi. Vahvoja tunteita nousee pintaan, kuten häpeä, syyllisyys ja viha. Naiselle saattaa tulla terapeuttisessa kontaktissa tarve työstää myös elämänhistoriaansa ja puhdistautua. Vähitellen menneisyys liittyy nykyhetkeen ja tulevaan, ja sirpaleista muodostuu yhtenäinen tarina.

UUDEN RAKENTAMINEN

Uutta rakennettaessa nainen määrittelee itse omat rajansa ja päättää oman elämänsä asioista. Syntyy uudenlainen suhde omaan itseen, joka näkyy itseluottamuksena ja itsenäistymisenä. On rakennettava uudenlainen suhde mieheen, lapsiin, sukulaisiin ja muihin ihmisiin.

Uuden rakentamisessa ovat keskeisiä kysymyksiä:
- Mitä haluan ja tarvitsen itselleni ja lapsilleni?
- Mitä odotan parisuhteeltani, ihmissuhteiltani ylipäätään ja mitä en niissä siedä?
- Millaista elämää haluan elää?

Muokattu lähteestä:
Hukasta kukkaan. Naisen tie väkivallasta selviytymiseen. Toimittanut Auli Ojuri. Ensi- ja turvakotien liitto ry, 2001. Artikkelit: Marja Koskelainen: Naisen selviytymisprosessi ja Tuula Korkeela-Leppälä: Naisen ambivalenssi perheväkivaltaa sisältävässä suhteessa.