Suomalainen naisuhritutkimus

Naisiin kohdistunut väkivalta 2005

Naisiin kohdistunut väkivalta 2005 oli jatkoa vuonna 1997 tehdylle ”Usko, toivo, hakkaus” tutkimukselle, jossa kartoitettiin naisiin kohdistuvan väkivallan määrää, piirteitä, naisten väkivaltapelkoja ja kontakteja auttaviin tahoihin. Naisiin kohdistuvassa väkivallassa ei kahdeksassa vuodessa ollut tapahtunut suurta muutosta.

Joka viides suomalaisnainen oli kokenut parisuhdeväkivaltaa

Parisuhteessa olevista naisista 20 % kertoi kokeneensa nykyisen puolison väkivaltaa tai uhkailua joskus nykyisen parisuhteen aikana. 8 % oli ollut nykyisen puolison väkivallan tai uhkailun kohteena viimeisen vuoden aikana. Uhkailu liittyy läheisesti fyysiseen väkivaltaan, sillä vain 3 % parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista oli kokenut uhkailua ilman fyysistä väkivaltaa. Fyysinen väkivalta oli yleensä lieväksi luokiteltavaa väkivaltaa, liikkumisen estämistä tai kiinni tarttumista.

Tutkimuksessa havaittiin, että fyysinen väkivalta ja vakava fyysinen väkivalta parisuhteissa oli kahdeksan vuoden aikana hieman vähentynyt. Poliisin tietoon tullut väkivalta on kuitenkin samaan aikaan lisääntynyt. Tähän saattaa vaikuttaa poliisin kirjaamiskäytännön tehostuminen, väkivallasta ilmoittamisen yleistyminen tai lievän perheväkivallan ja uhkailun lisääntyminen.

Noin puolelle perheväkivaltaa kokeneista naisista aiheutui vakavimmasta väkivaltatapauksesta fyysisiä vammoja. Kahdelle kolmesta parisuhteensa aikana väkivaltaa kokeneesta oli vakavimmasta väkivaltatapauksesta aiheutunut henkisiä seurauksia.

Väkivallan jatkuvuuden eroja parisuhteissa

Tutkimuksessa paljastui kiinnostavia eroja parisuhteessa tapahtuvan väkivallan kestossa. 15 prosentilla naisista parisuhdeväkivalta oli taakse jäänyt jakso parisuhteen historiassa. Heillä ei väkivaltaa ollut enää lainkaan viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta he silti kertoivat asiasta sitä kysyttäessä. 12 prosentilla naisista parisuhdeväkivalta oli alkanut korkeintaan kaksi vuotta sitten ja väkivalta oli jatkuvaa niin että sitä oli ollut myös kuluneen vuoden aikana. 12 prosenttia naisista oli kärsinyt väkivallasta parisuhteessaan pitkään, vähintään seitsemän vuotta ja väkivalta oli yhä jatkuvaa niin että sitä oli ollut myös kuluneen vuoden aikana.

Väkivalta ei aina lopu parisuhteen päättymiseen

Runsas puolet parisuhteessa väkivaltaisista miehistä oli käyttäytynyt väkivaltaisesti tai häiritsevästi eron jälkeen. Yleisimpiä muotoja olivat häirintä ja uhkailu puhelimitse tai muilla viestintävälineillä. Kuusi prosenttia naisista oli kokenut entisen kumppanin käyneen käsiksi tai lyöneen. Väkivalta- ja häirintätapaukset olivat yleisimpiä vuoden kuluessa erosta (40%) tai 1 – 2 vuoden kuluttua erosta (25%). Vain kymmenesosassa parisuhteista väkivalta oli alkanut eron jälkeen.

Hoidon piiriin hakeutuminen on yleistymässä

Virallisen avun ja hoidon piiriin hakeutuminen oli kahdeksan vuoden aikana jonkin verran yleistynyt.
Tavallisimmin virallisen tahon apua haettiin poliisilta ja terveyspalveluista.

Yli puolet vastaajista ilmoitti puhuneensa väkivallasta läheisen ystävänsä kanssa. Virallisen tuen ja avun saaminen oli silti vielä selvästi harvinaisempaa. Noin kaksi kolmasosaa ilmoitti, että ei ollut hakenut apua miltään viralliselta taholta sekä parisuhdeväkivallan että muun väkivallan yhteydessä. Yleisimmin apua haettiin poliisilta, terveydenhuollosta ja terapiapalvelusta.

Lähde: Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. HEUNI
Publication series No. 51. Helsinki 2006 http://www.optula.om.fi/37928.htm