Kasvata kannustaen

JOKAINEN LAPSI HALUAA OLLA HYVÄKSYTTY JA RAKASTETTU

Älä nujerra kasvavaa lasta

Kun lapsi suhtautuu itseensä myönteisesti ja hyväksyy itsensä, hän saa hyvin suorittamistaan tehtävistä iloa, tyydytystä ja positiivista palautetta. Kasvatuksen yksi tehtävä on auttaa lasta saavuttamaan myönteinen, terve minäkuva ja hyvä itsetunto. Minäkuvan kehittymisen tärkeimpiä lähtökohtia on aikuisten suhtautuminen lapseen. Lapsen kehitykseen kuuluu kokeilla rajoja ja tehdä vääriä asioita, mutta silloinkin moite täytyy esittää kohtuuden rajoissa ja siten että lapsi kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu. Kiittäminen ja kannustaminen auttavat lasta luottamaan itseensä ja kokemaan itsensä hyväksi.

”Kasvatuksessa ei tarvitse kiirehtiä vaan voi ottaa ihan rauhallisesti. Jokaisen lapsen kasvattamiseen tarvitaan kahdeksantoista-kaksikymmentä vuotta. Vähempi ei riitä, mutta enempääkään ei saa käyttää.” Keijo Tahkokallio

Vääriä uskomuksia fyysisen kurittamisen puolesta

Suomalaisessa yhteiskunnassa elää sitkeästi uskomuksia siitä, että riittävän kurin puuttuminen lapsena on syy nuorisorikollisuuteen ja epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Aiheesta tehdyt tutkimukset osoittavat kuitenkin aivan toista. Eniten merkitystä lapsen tulevaisuuden käyttäytymisongelmien ja rikollisuuden kannalta on perheen sisäisellä ilmapiirillä ja ristiriidoilla. Lapseen kohdistuva kohtuuttoman kova kuri, rangaistuksia korostava kasvatus, laiminlyönti, välinpitämättömyys sekä perheessä koettu väkivalta lisäävät tutkimusten mukaan todennäköisyyttä psykososiaalisille ongelmille ja rikolliselle käyttäytymiselle.

Haluaisitko lapsesi pelkäävän sinua?

Turvakotityön näkökulmasta on hämmentävää, kuinka monet ihmiset ovat edelleen valmiita hyväksymään fyysisen kurittamisen lastenkasvatuksessa. Moni perustelee kantaansa sillä, että on itse saanut lapsena remmiä tai tukkapöllyä ja niistä lähtökohdista kasvanut vastuulliseksi kansalaiseksi. Elämme kuitenkin eri aikakautta. Nykyään lieväkin fyysinen kurittaminen on väkivaltaa, rikos ja rankaistava teko. Jos kasvattaja kurittaa lastaan fyysisesti tietäen tekevänsä väärin - ja myös lapsi tietää vanhempansa tekevän väärin, lapsi menettää luottamuksensa vanhempiinsa ja alkaa pelätä heitä. Fyysinen kurittaminen on lapsen henkisen kasvun kannalta pelon valtaa, joka rajoittaa psyykkistä kehitystä.

Vääristä teoista tulee seurata rangaistus

Lapsen rankaiseminen on edelleen oikeutettua ja sallittua aina kun lapsi on tehnyt väärin ja aina kun käytämme siihen oikeutettuja ja sallittuja menetelmiä.

Valehteleminen, varastaminen, lupauksen pettäminen, toisen omaisuuden vahingoittaminen ja väkivaltainen käyttäytyminen ovat esimerkkejä vääristä teoista, joista lasta kuuluu rankaista. Rangaistuksen antaminen on lapsen ja vanhempien välistä yhteistyötä, jossa autetaan lasta oppimaan elämiseen liittyviä taitoja. Tilanne kannattaa aloittaa keskustelulla, jossa käydään läpi väärä teko, mitä teko aiheuttaa muille ihmisille, miksi se on kiellettyä, mikä on sopiva rangaistus teosta, miten rangaistus toteutetaan ja mitä seuraa jos väärä teko uusitaan. Yksi esimerkki tavasta puuttua lasten ja nuorten tekemiin vääryyksiin on Opetushallituksen Terve itsetunto –projektin osa, Vastuunportaat www.kidsskills.org/fin/vastuunportaat/

RUUMIILLINEN KURITUS SYNNYTTÄ PELKOA JA PELKO SYNNYTTÄ EPÄLUOTTAMUSTA.

IHANTEELLISTA OLISI, ETTÄ LAPSI TOTTELEE VANHEMPIAAN, KOSKA LUOTTAA HEIHIN. LUOTTAMUS SYNTYY HYVÄSTÄ VUOROVAIKUTUKSESTA.

Monipuolista tietoa ja tukea vanhemmuuteen löydät Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta osoitteesta: vanhemmat.mll.fi/ Sieltä löydät myös vanhempainnetin ja -puhelimen yhteystiedot.

Lähteet:

Tahkokallio Keijo. Kotipesän lämpöä etsimässä. Kirja vanhemmuudesta, rakkaudesta ja rajoista. WSOY. 2005.

Päivi Honkatukia & Janne Kivivuori (toim.). Nuorisorikollisuus. Määrä, syyt ja kontrolli. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisu 221. 2006