English
» Sivukartta » Kirjaudu sisään» Rekisteröidy
Print RSS-feed Share on Twitter Share on Facebook

Ammattilainen: tunnista lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu tai kuritusväkivalta ja puutu siihen


Lasten kaltoinkohtelu ja kuritusväkivalta koskettavat kaikenlaisia suomalaisia perheitä sosioekonomiseen taustaan, asuinalueeseen tai perhemuotoon katsomatta. Lasten kaltoinkohtelua esiintyy kaikissa yhteiskunnissa ja yhteiskuntaluokissa. Lähisuhteissaan väkivaltaa kokee arvioiden mukaan noin 17 % suomalaisista lapsista (2001). Kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan riskiä lisäävät erityisesti vanhemman uupumus ja heikot hallintakeinot arjessa.

Ne vanhemmat, jotka ovat omassa lapsuudessaan kokeneet väkivaltaa, turvautuvat helpommin sen käyttöön myös omien lastensa kanssa. Vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä lapsen erityisvaikeudet saattavat lisätä kaltoinkohtelua ja kuritusväkivaltaa. Ilmiöiden taustalla saattaa olla myös kulttuurisia tai uskonnollisia tekijöitä.

1. Tunne lasten kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan ilmiöt

Kaltoinkohtelu käsitteenä pitää sisällään sekä lapseen kohdistuvan väkivallan että lapsen laiminlyönnin. Myös seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapselle sepitetty tai aiheutettu sairaus ovat kaltoinkohtelun muotoja. Kaikissa kaltoinkohtelun muodoissa on aina mukana emotionaalista väkivaltaa. 

Kaltoinkohtelun nelikenttä

Lue lisää: Mikä on kaltoinkohtelua tai kuritusväkivaltaa?

Lapseen kohdistuvan väkivaltaisen tai laiminlyövän käyttäytymisen taustalla voi olla monia eri tekijöitä. Kliinisissä tutkimuksissa ei ole tavattu vanhempaa, joka tarkoituksellisesti ja tietoisesti haluaisi lapselleen pahaa. Kaltoinkohtelu voi olla esimerkiksi

  1. Seurausta vanhemman osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä esimerkiksi lievästi kehitysvammaisten, oppimisvaikeuksista kärsivien tai hyvin nuorten vanhempien kohdalla.
  2. Tilanteeseen reagoivaa, "selkäytimellä" tapahtuvaa, jolloin taustalla on useimmiten vanhemman itse lapsuudessaan kokemaa laiminlyöntiä ja väkivaltaa. Tällöin vanhemman kyvyt ja valmiudet havaita lapsen hätää tai vastata siihen asianmukaisella tavalla ovat heikentyneet. Myös vanhemman elämäntilanne voi olla kokonaisuudessaan kuormittava, esimerkiksi taloudellisten tekijöiden tai parisuhteen laatuun liittyvien asioiden vuoksi. Taustalla voi olla myös vanhemman päihteidenkäyttöön ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Merkittävää voi olla myös vanhemman sosiaalisten verkostojen puute ja arjessa koettu yksinäisyys ja uupumus.
  3. Kasvatuksellisessa tarkoituksessa tapahtuvaa, jolloin puhutaan kuritusväkivallasta tai ns. ruumiillisesta kurittamisesta. Vanhempi pyrkii tällöin säätelemään lapsen käyttäytymistä tai rankaisemaan häntä. Kasvatuksellisen väkivallan tai laiminlyönnin taustalla voi olla myös vanhemman tavoite ylläpitää omaa auktoriteettiasemaansa. Mikä tahansa fyysisen väkivallan tai laiminlyönnin tai henkisen väkivallan muoto voi olla kuritusväkivaltaa.

2. Tiedosta lasten kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan olemassaolo

Lapseen kohdistuva kaltoinkohtelu on usein ulkopuolisille näkymätöntä ja sitä voi olla vaikea havaita. Kaltoinkohtelu voi kohdistua suoraan lapseen itseensä tai epäsuorasti jonkun perheenjäsenen välityksellä esimerkiksi silloin, kun perheen muut jäsenet käyttäytyvät väkivaltaisesti toisiaan kohtaan. Parisuhdeväkivallan ja lasten kaltoinkohtelun välillä on todettu vahva yhteys.

Kaltoinkohtelu jää yleensä tunnistamatta ja on aliraportoitua viranomaisille. Lähisuhdeväkivalta yleisesti on vaikeasti lähestyttävä ongelma ammattilaisille, sillä yhteiskunnassamme perhe mielletään yksityiseksi alueeksi eikä perheen asioihin mielellään puututa. Lapselle ja nuorelle väkivallan kokeminen omissa lähisuhteissaan ja omassa kodissa on erityistä siinä mielessä, että perhesuhteiden tulisi tarjota paikka turvaan, läheisyyteen, huolenpitoon ja rakkauteen. Lapsen kannalta on erityisen vahingollista, että vanhempi tai muu kasvattaja, joka on lapsen ensisijainen turvanlähde, on samanaikaisesti pelottava ja satuttaa.

Kuritusväkivaltaa käytetään kaiken tyyppisissä suomalaisissa perheissä, esimerkiksi perheen sosioekonominen asema ei suojaa lapsia. Alkoholin ei ole todettu liittyvän kuritusväkivaltatilanteisiin, kuitenkin kuritusväkivallan ja parisuhdeväkivallan välillä on todettu selvä yhteys. On tärkeää muistaa, että ne vanhemmat, jotka itse ovat omassa lapsuudessaan kokeneet kuritusväkivaltaa, käyttävät sitä enemmän myös omiin lapsiinsa. Eniten kuritusväkivaltaa ja sanallista aggressiota, eli huutamista ja raivoamista kohdistuu suomalaistutkimuksen mukaan 3-6 – vuotiaisiin lapsiin. Toiseksi suurin kuritettavien joukko ovat alle 3 -vuotiaat lapset. Lapsen kehityksen kannalta tilanne on ongelmallinen siksi, että monet persoonallisuuden kehityksen keskeisimmät kehitystehtävät ratkotaan juuri varhaisvuosien aikana. On todettu, että mikäli vanhemmat eivät ole käyttäneet väkivaltaa kasvatuksessaan lapsen ollessa pieni, he harvoin turvautuvat siihen myöhemminkään.

Vaarana laiminlyönnin laiminlyönti

Lapsen fyysinen pahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat saaneet ilmiöinä huomiota ja julkisuutta kansalaisten, mutta myös ammattilaisten keskuudessa huomattavasti enemmän, kuin laiminlyönti. Laiminlöynti on ollut niin huonosti tunnistettua ja aliraportoitua, että onkin otettu käyttöön termi laiminlyönnin laiminlyönti. Lasten, nuorten ja perheiden kanssa, myöskään lastensuojelussa työskentelevät ammattilaiset eivät omassa työssään osaa aina riittävästi huomioida lapsen laiminlyönnin mahdollisuutta. Tämä tarkoittaa, että ne lapset, joita vanhemmat laiminlyövät, saattavat joutua myös muiden viranomaisten laiminlyönnin kohteeksi.

Väkivaltaa tai laiminlyöntiä kokenut lapsi oireilee pahaa oloaan pääosin käyttäytymisensä kautta. Onkin tärkeää, että kouluissa, neuvoloissa ja päiväkodeissa tiedostetaan väkivallan ja laiminlyönnin olemassaolo ja lapsen käyttäytymistä tulkittaessa osataan huomioida myös kaltoinkohtelun mahdollisuus. 

Lasten kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan ongelmien tiedostettu tai tiedostamaton kieltäminen on yleistä perheissä, mutta tavallista myös lasten parissa työskentelevillä ammattilaisilla. Tämä johtunee osin siitä, että pienen lapsen hätää ja avuttomuutta on ammattilaisenkin usein vaikea sekä uskoa että kohdata. Lapsen kaltoinkohtelun kohtaaminen herättää aikuisessa voimakkaita tunteita, joiden kanssa työskentely on haastavaa.

Kaltoinkohtelun ilmiö voi myös herättää ammattilaisen kohtaamaan omaan kasvu- ja henkilöhistoriaansa liittyviä kokemuksia, tunteita ja merkityksiä. Työntekijän oma suhde väkivallan ja laiminlyönnin ilmiöihin tulee aktiiviseen käsittelyyn. Reflektiivisen työskentelyn kautta ilmiöiden kohtaaminen voi synnyttää uusia oivalluksia ja uusia tulkintoja, jotka voi nähdä myös oman ammatillisen osaamisen ja ammatti-identiteetin kehittämisen mahdollisuutena.

3. Tiedosta kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan riskitekijät

Lasten kaltoinkohtelun syyt ja seuraukset ovat monien eri tekijöiden ja niiden välisen vuorovaikutuksen muodostama monimutkainen järjestelmä. Siihen osallistuvat lapsi, vanhemmat yksilöinä, perhe, eri yhteisöt ja lopulta koko yhteiskunta normeineen, kulttuureineen ja lakeineen. Lapsen kaltoinkohtelulle on kuitenkin tunnistettu riskitekijöitä, jotka liittyvät lapsen ominaisuuksiin, vanhempien taustaan sekä perheeseen.

Lue lisää: Mitkä ovat kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan riskitekijöitä?

4. Tunnista kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan merkit

Kaltoinkohtelun riskitekijöistä mikään tekijä tai merkki ei yksinään välttämättä ilmaise kaltoinkohtelua tapahtuneen, vaan lapsen ja perheen kokonaisuus tulee ottaa huomioon. On tärkeä muistaa, että kun jokin kaltoinkohtelun muoto on todettu, on syytä epäillä muidenkin muotojen esiintymistä. Lapsen kaltoinkohtelusta kertovat esimerkiksi seuraavat oireet tai merkit:

Lue lisää: Miten tunnistan kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan merkit?

Monissa lasten ja lapsiperheiden palveluissa on mahdollista luoda luottamuksellinen, avoin ja pitkäjänteinen yhteistyö/kumppanuussuhde perheen kanssa. Kun lapsen ilmaisussa ja käyttäytymisessä, perheen tilanteessa tai perheen dynamiikassa tapahtuu äkillisiä muutoksia, on syytä pohtia myös väkivallan tai lasten kaltoinkohtelun mahdollisuutta. Esimerkiksi neuvolassa, varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa tai perhetyössä on tärkeää luoda ja ylläpitää työtapoja, jotka tukevat kannustavaa ja väkivallatonta vanhemmuutta ja kasvatuskulttuuria. Vanhemmilta tulee säännöllisesti kysyä lapsen hoitamiseen ja vanhempien jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Puhuminen myös vanhemmuuden haasteista, vaikeista tunteista ja ristiriitojen ratkaisukeinoista on tärkeää.

5. Tunne kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan vaikutukset ja seuraukset

Kaltoinkohtelu loukkaa lapsen ihmisoikeuksia ja sen eri muodot uhkaavat lapsen fyysistä ja psyykkistä terveyttä, hänen sosiaalisia ja kognitiivisia taitojaan ja voivat ääritapauksissa johtaa lapsen kuolemaan. Vuosittain Suomessa noin kymmenen lasta kuolee ja noin 300 loukkaantuu vakavasti lähisuhteissaan kokemansa väkivallan ja laiminlyönnin johdosta. Pienen lapsen kaltoinkohtelu vaikuttaa lapsen aivojen kemiaan, rakenteeseen ja toimintaan muutoksina, jotka vaikuttavat haitallisesti hänen kokonaiskehitykseensä. Jatkuvan emotionaalisen laiminlyönnin on todettu vaikuttavan syvemmin ja pysyvämmin lapsen kehitykseen kuin muut kaltoinkohtelun muodot, esimerkiksi fyysinen väkivalta.

Lue lisää: Mitkä ovat kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan vaikutukset ja seuraukset?

6. Kuule lasta

Lasten kokemukset lähisuhteissaan kokemasta kaltoinkohtelusta jäävät usein sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikäytännöissä aikuisten kokemusten varjoon. Työkulttuureissa elää vahva ajatus lasten auttamisesta vanhempia auttamalla, jolloin vanhempien auttaminen ”tihkuu” lapsen hyväksi. Kehittyäkseen lapsi tarvitsee turvallisen kasvuympäristön heti, kun taas vanhemmuuden tukemisen periaate vaatii ammattilaisia antamaan vanhemmille mahdollisuuksia muutokseen. Tämä voi pahimmillaan merkitä sitä, että lapsi joutuu elämään pitkään hyvin epävakaissa oloissa. Selvitäkseen vaikeasta tilanteesta lapsella itsellään on oikeus saada tukea ja apua välittömästi avun tarpeen tultua esille.

Lapset ja nuoret eivät helposti kerro kokemuksistaan heitä työssään kohtaaville ammattilaisille, sillä he eivät joko usko voivansa saada apua tai pelkäävät, etteivät aikuiset ole valmiita kuulemaan heitä. Syynä voi myös olla se, että lapset ja nuoret pelkäävät kertomansa leviävän liian laajalle tai uskovat aikuisten joko mitätöivän heidän ongelmansa tai ylireagoivan niihin. Väkivallan tai kaltoinkohtelun kohteena oleva lapsi ei yleensä ole aktiivinen avun hakija, sillä hän voi olettaa, että hänen perheensä käyttäytyminen on normaalia. Asiaan liittyvä salailu ja häpeä vaikeuttavan avun hakemista. Silti lapsen oman kokemuksen kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä vanhemmat tai muut ammattilaiset eivät voi kertoa lapsen subjektiivisesti kokemasta.

Lue lisää: Miten työskentelen lapsen kanssa?

7. Puutu aktiivisesti lapsen kaltoinkohteluun ja kuritusväkivaltaan

Kun epäilysi herää lapsen kaltoinkohtelun tai lapseen kohdistetun kuritusväkivallan mahdollisuudesta, oleellista on tarttua tähän tunteeseen eikä sivuuttaa sitä. Omien havaintojen tarkka kirjaaminen on tärkeää. Samoin kirjataan ylös, mitä lapselta on kysytty ja mitä tämä mahdollisesti on kertonut. Lapsen auttamisen ja tapauksen selvittämisen kannalta on oleellista, että henkilö, joka havaitsee ongelman tai jolla herää huoli lapsesta vie huoltaan ja havaintojaan eteenpäin. Etsi omasta organisaatiostasi tai työyhteisössäsi sovitulla tavalla ne henkilöt, joiden kanssa yhdessä arvioitte havaittua ja sovitte jatkotoimenpiteistä. Havaittu kaltoinkohtelun muoto ja sen arvioitu vakavuus määrittelevät jatkotoimenpiteet. Aikuisten välisessä väkivaltatilanteessa on huomioitava tapahtumapaikalla mahdollisesti olleet lapset, vaikkei väkivalta suoranaisesti olisi kohdistunutkaan heihin.

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden eri palveluilla tulisi olla omat työkäytännöt ja prosessit lapsen kaltoinkohteluun puuttumiseksi. Tärkeää on, että kaltoinkohtelun ja kuritusväkivallan ilmiöiden olemassaolo on eri työmuodoissa ja työyhteisöissä yhteisesti tiedostettu ja puuttumisen tavat on suunniteltu. Kenenkään työntekijän ei pidä jäädä havaintojensa ja huolensa kanssa yksin, vaan organisaation tulee tukea aktiivista ja välitöntä puuttumista kyseisiin tilanteisiin. Pyydä tarvittaessa konsultaatioapua yhteistyökumppaneiltasi ja huomioi useita eri näkökulmia. Suomalaisessa palvelujärjestelmässä lapset ja lapsiperheet voivat olla samanaikaisesti monien eri palvelujen asiakkaina, jolloin moniammatillinen verkostotyö tukee lapsen ja perheen kokonaistilanteen kartoittamista.

Väkivaltaa tai laiminlyöntiä kokenut lapsi tarvitsee apua ja tukea itselleen välittömästi ja pitkäjänteisesti ammattilaisten tekemän verkostoyhteistyön ja vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön rinnalla. Lapsen kannalta voi olla hyvin tärkeää, että häntä päivittäin tapaavat, esimerkiksi päivähoidon tai koulun ammattilaiset ottavat arjen vuorovaikutustilanteissa huomioon kaltoinkohtelua kokeneen lapsen erityistarpeet. Kaltoinkohdellun lapsen auttaminen ja tukeminen ei ole ainostaan lastensuojelun sosiaalityön tai terapiahenkilöstön tehtävä. Jokainen lasta arjessä lähellä oleva aikuinen voi olla lapselle tärkeä turvallinen ja luotettava aikuinen.

Lastensuojelulaki velvoittaa työntekijän tekemään lastensuojeluilmoituksen lapsesta, josta heränneen huolen takia on syytä selvittää lastensuojelun tarve. Tärkeää on tiedostaa, että tämä velvollisuus kumoaa mahdolliset salassapitosäädökset. Mikäli epäillään lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta, on työntekijän velvollisuus tehdä asiasta ilmoitus suoraan poliisille.

Lue lisää: Ensi- ja turvakotien liitossa kehitetään vuosina 2013 - 2016 lasten kaltoinkohteluun ja kuritusväkivaltaan  puuttumisen keinoja ja menetelmiä Kannusta minut vahvaksi! -hankkeessa. 

8. Älä jää yksin, verkostoidu

Lapsen kaltoinkohtelun havaitseminen ja siihen puuttumisen prosessi voi aiheuttaa myös ammattilaisissa voimakasta emotionaalista kuormitusta, hämmennystä ja avuttomuuden tunnetta. Hae aktiivisesti tukea ja ammatillista ohjausta kuormittavuuden vähentämiseksi ja työssä jaksamisesi varmistamiseksi. Tuki voi olla esimerkiksi kollegiaalista tukea työyhteisössä, esimiehen tukea tai muualta organisaatiosta tai työterveyshuollosta saatavaa tukea.

9. Avoin dialogi on parasta ennaltaehkäisyä

Lasten kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemiseksi tarvitaan kohtaamisia, joissa vanhemmat voivat luottamuksellisesti ja avoimesti puhua perhe-elämään ja vanhemmuuteen liittyvistä vaikeuksista ja negatiivisista tunteista. Jokainen vanhempi voi ajoittain kokea väsymystä, turhautuneisuutta ja suuttumusta. Silti vanhemmuutteen liittyvät haastavat tunteet ovat usein vaiettuja ja häpeällisiä ja niistä voi olla vaikea puhua.

Onkin tärkeää, että vanhemmilta säännöllisesti ja systemaattisesti kysytään, miten heidän arkensa sujuu ja miten ristiriitatilanteita vanhempien välillä, vanhemman ja lapsen välillä tai sisarusten välillä ratkaistaan. Vanhempia tulee tukea kannustavaan ja lapsen turvallisuuden tunnetta korostavaan vuorovaikutukseen. Kun vanhempien kanssa keskustellaan ristiriitatilanteiden ratkaisemisesta, lapsen käyttäytymisen ohjaamisesta tai lapsen rankaisemisesta, on oleellista korostaa lapsen näkökulmaa ja pohtia yhdessä sitä, miltä asiat lapsen kokemana tuntuvat.

Print RSS-feed Share on Twitter Share on Facebook