English
» Sivukartta » Kirjaudu sisään» Rekisteröidy
Print RSS-feed Share on Twitter Share on Facebook

Vanhemmuus ilman väkivaltaa

Vanhemmuus ei ole valmis taito vaan sitä opitaan lapsen kehityksen myötä. Vanhemmuus on jatkuvaa uuden oppimista, erehdysten ja onnistumisten kautta kasvua. Vanhemmuus on myös paluuta omaan lapsuuteen – oman sisäisen lapsen kuulemista. Siksi vanhemmaksi tullessa on tärkeää pohtia omassa lapsuudessa koettuja tilanteita, kasvatusta ja jakaa näitä kokemuksia ja muistoja myös puolison kanssa. Kuritusväkivalta ei kuulu kasvatukseen ja on myös lailla kielletty.

Kiintymyssuhde on kasvatuksen perusta

Kasvatus ei ole helppo tehtävä. Työ on pitkä rupeama mikä vaatii sitoutumista ja mihin kuuluu onnistumisia ja virheitä, ilon ja onnen kuin myös epätoivon ja pettymyksenkin hetkiä. Kasvatus tarkoittaa ennen kaikkea elämän eväiden antamista - elämässä tarvittavien taitojen oppimista, oikean ja väärän opettamista. Kasvatuksen pohjalla oleva vanhemman ja lapsen välinen kiintymys, läheisyys, läsnäolo ja syli ovat kasvatuksen perusta. Tämä luja perustus tukee kasvatustyötä myös konfliktitilanteissa.

Kun vanhemman ja lapsen välillä on riittävästi hyväksyntää ja kunnioitusta, rajojen asettamisen tarve vähenee. On kuitenkin tilanteita, missä rankaiseminen on tarpeen, silloin on tärkeää, että lapsi ymmärtää mistä syystä häntä rangaistaan esimerkiksi kotiarestilla, pelikiellolla, viikkorahan menetyksellä tai puhelinjäähyllä. Rankaisun käytön tulisi aina olla syyn ja seurauksen opettamista.

Kasvatustyylit ja käytännöt

Se millä tavoin kasvatamme lapsiamme, on monen eri tekijän summa. Jokainen vanhempi pyrkii olemaan lapselleen hyvä vanhempi. Meillä voi olla ihanteita ja tavoitteita, joita emme kuitenkaan pysty käytännön tasolla toteuttamaan. Kasvatuskäytäntöihin vaikuttavat syvästi omassa lapsuudessa koettu kasvatus ja kasvatusilmapiiri. Haasteita esiintyy erityisesti tilanteissa, joissa vanhempien kasvatustyylit – ja käytännöt eroavat toisistaan. Jos toinen vanhemmista on ”ankara” voidaan toinen sallivampi vanhempi kokea liian ”lepsuksi”. Näistä erilaisista näkemyksistä syntyy helposti riitoja.

Perheneuvola voi tarjota apua tilanteisiin, joissa vanhempien kasvatuskäytännöt eroavat merkittävästi toisistaan. Avoin keskustelu ja oman kasvatustyylin- ja käytäntöjen pohtiminen, oman lapsuuden kodin tapojen kyseenalaistaminen, lisää kasvatustietoisuutta ja mahdollistaa yhteisten kasvatuskäytäntöjen löytämisen.

                

Mitä on kuritusväkivalta?

Kuritusväkivallalla tarkoitetaan aikuisen käyttämää henkistä- ja/tai fyysistä väkivaltaa tilanteissa, joissa hän pyrkii katkaisemaan tai säätelemään lapsen ei-toivottua käytöstä. Tutkimukset osoittavat kiistatta, että kaikenlainen väkivalta, myös lievä, on lapsen kehitykselle haitallista. Tavallisesti kuritusväkivalta tilanteet syntyvät arjen hetkissä, joissa aikuinen on keinoton toimimaan myönteisesti ja kokee tarpeelliseksi rajata lapsen käytöstä voimakeinoin. Aikuinen toimii ennen kuin ehtii tai jaksaa punnita vaihtoehtoja.

Tukistus, läimäytys, nipistys tai näillä uhkailu ja/tai lapsen solvaaminen, nimittely ja nolaaminen saavat lapsen käytöksen nopeasti muuttumaan. Väkivallalla ei kuitenkaan saavuteta pysyviä muutoksia lapsen ei–toivotussa käytöksessä. Aggressiivinen ja turvaton vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä lisää lapsen oireilua; kuten käytöshäiriöitä, levottomuutta, oppimis- ja univaikeuksia. Toistuessaan väkivalta vaikuttaa lapsen kehitykseen monin eri tavoin ja altistaa hänet vakaville ongelmille myöhemmässä elämässä.

Kuritus on lailla kielletty

Vanhempien kuritusoikeus poistui laista vuonna 1979. Ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla kokonaan vuonna 1984. Lasten oikeuksien sopimus (v. 1991) edellyttää sopimukseen sitoutuneita maita takaamaan lapsille mm. väkivallattoman kasvatuksen (esim. artiklat 19 ja 37).

Lasten oikeudet ovat samat kuin aikuisilla. Niin aikuisilla kuin lapsilla on oikeus väkivallattomaan elämään. Lapsella on tämän lisäksi oikeus erityiseen suojaan, tämän suojan tarjoaminen on aikuisen vastuu ja velvollisuus.

Mistä apua?

Väkivaltaan turvautuva vanhempi on yleensä keinoton ja väsynyt. Hän saattaa kokea vanhemmuuden vaatimukset ylivoimaisiksi. Erilaiset arjen haasteet kuten taloudelliset huolet, parisuhdeongelmat ja terveyteen liittyvät murheet voivat kuluttaa vanhemman voimavarat loppuun.

Vanhempi, joka kokee kantavansa arjen haasteita yksin, on alttiimpi käyttämään väkivaltaa kasvatuksessa. Tässä tilanteessa elävän vanhemman tulisi hakea apua ja puhua väkivallan käytöstä tai sen uhkasta lähipiirissään. Apua voi tarvittaessa hakea myös ammattilaisilta, kuten neuvolasta. Tärkeintä on tunnistaa haitallinen kasvatustapa ja sitoutua muutokseen - joka on mahdollinen!
                                                 
Katso myös: Kun hermot menee
 

Print RSS-feed Share on Twitter Share on Facebook