English
» Sivukartta » Kirjaudu sisään» Rekisteröidy
Print RSS-feed Share on Twitter Share on Facebook

Lapsen oikeuksien sopimus ja osallisuus

Kun puhutaan Lapsen Oikeuksien sopimuksesta, on tärkeää ymmärtää ennen sopimuksen syntymistä vallinnut yhteiskunnallinen tila ja sen aikakauden käsitykset lapsesta. Elettiin maailmassa, jossa lapsi nähtiin aikuiseen nähden vajaana ihmisenä, jota piti suojella haavoittuvuutensa vuoksi. Lapsen oikeuksien sopimus merkitsi merkittävää asenteellista muutosta - siirtymistä lapsen suojelusta lapsen oikeuksien suojelemiseen. Lapsi alettiin nähdä samanarvoisena ihmisenä kuin aikuinen ja lapsuus ainutlaatuisena ajanjaksona ihmisen elämässä.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on ihmisoikeussopimus, joka koskee syntymästä lähtien kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, joka luettelee lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Lapsen oikeuksien sopimus ei ole sama asia kuin Lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959. Lapsen oikeuksien julistus ei sitonut valtioita oikeudellisesti mitä lapsen oikeuksien sopimus tekee.

Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 ja tuli Suomessa lakina voimaan vuonna 1991. Ratifioimalla sopimuksen valtio sitoutuu muuttamaan lakinsa ja toimintansa sopimusta vastaaviksi. Lapsen oikeuksien sopimus on poikkeuksellinen asiakirja sillä se asettaa valtioille velvollisuuden tiedottaa lasten oikeuksista, niin lapsille kuin aikuisillekin. Sopimusta kehitetään edelleen vastaamaan muuttuvan maailman haasteisiin.  Sopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. Sopimuksen allekirjoittaneet maat raportoivat komitealle lapsen oikeuksien toteutumisen tilasta viiden vuoden välein. Epäkohdista maat saavat komitealta huomautuksia ja suosituksia epäkohtien parantamiseksi. Lapsijärjestöillä on oikeus valvoa lapsen oikeuksien toteutumista.

Lapsen oikeudet ovat kaikkien aikuisten mutta etenkin yhteiskunnallisessa asemassa olevien aikuisten velvollisuuksia. Viranomaisten on kaikissa lasta koskevissa toimenpiteissään ja päätöksissään arvioitava niiden vaikutukset lapseen, otettava huomioon lapsen etu ja kuunneltava lapsen mielipidettä. Vanhemmilla ja huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsensa huolenpidosta ja kasvatuksesta. Tähän tehtävään heillä on oikeus saada tukea, ohjausta ja neuvontaa. Jos vanhemmat tai huoltajat eivät tuesta huolimatta pysty huolehtimaan lapsensa hyvinvoinnista, valtion on turvattava lapselle hyvä hoito sijaishoidon tai adoption kautta.

Sopimuksessa on neljä yleistä periaatetta:

  1. Syrjimättömyys (artikla 2)
  2. Lapsen edun huomioiminen (artikla 3)
  3. Oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6)
  4. Lapsen näkemysten kunnioittaminen (artikla 12)

Sopimuksen sisältö voidaan tiivistää kolmeen eri teemaan:

Lapsella on oikeus

  • erityiseen suojeluun ja hoivaan (PROTECTION),
  • riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (PROVISION) sekä
  • osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon (PARTICIPATION)

Osallisuus lapsen oikeuksien näkökulmasta

Lapsen oikeuksien sopimuksen yksi ydinteema on osallisuus. Osallisuuden vastakohtia ovat osattomuus, syrjäytyminen ja ohittaminen. Lapsen oikeuksien sopimus haastaa aikuista tarkastelemaan lasta yksilönä, jolla on oikeus ikätasonsa mukaan (iästään riippumatta) tulla kuulluksi ja näkemys huomioiduksi häntä koskevia päätöksiä tehdessä.  Lapsella on oikeus mielipiteeseen ja vapaus ilmaista myös eriävä näkemys.

Joskus lapsen mielipiteen vapaus ja kuulluksi tuleminen ymmärretään arkikeskustelussa niin, että lapsi saisi vapaasti määrätä omasta elämästään ja tehdä päätöksiä vastoin aikuisen parempaa tietoa lapsen edusta. Tämä on virheellinen tulkinta. Lapsi tarvitsee ohjausta ja suojelua. Aikuisen tehtävä on valmentaa lasta kohti vastuullista aikuisuutta siten, että lapsen osallisuus kasvaa asteittain hänen ikänsä ja yksilöllisten valmiuksiensa mukaisesti. Lapsi, jolla on kokemus kuulluksi tulemisesta ja osallisuudesta oppii kuuntelemaan muita, kantamaan vastuuta ja pohtimaan tekojensa vaikutuksia suhteessa itseensä, muihin ihmisiin ja ympäristöön nähden.

Turvallisuus on osallisuuden edellytys. On tärkeää huolehtia siitä, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi niin kotona kuin muissa elinympäristöönsä kuuluvissa paikoissa, kuten koulussa, hän voi luottaa ympärillään oleviin aikuisiin ja siihen, että hänen näkemyksillään on aikuisille merkitystä. Aikuisten tehtävä on ennen kaikkea mahdollistaa osallisuuden kokemukset ja pitää huoli turvallisuuden toteutumisesta arjessa. 

Lisätietoa aiheesta:

http://www.lapsiasia.fi/lapsen_oikeudet

http://www.unicef.fi/mika-on-lapsen-oikeuksien-sopimus

Lapsioikeus murroksessa, toim. Suvianna Hakalehto-Wainio & Liisa Nieminen, Lakimiesliiton Kustannus, 2013

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun sivuilta ajankohtaista tietoa

 

 

 

 

Print RSS-feed Share on Twitter Share on Facebook