English
» Sivukartta » Kirjaudu sisään» Rekisteröidy
Print RSS-feed Share on Twitter Share on Facebook

Osallisuus leikki-ikäisen kanssa

Leikki-ikäinen ei pysty hahmottamaan maailmaa samalla tavalla kuin esimerkiksi kouluikäinen lapsi. Pienen lapsen maailma tulee todeksi perustarpeiden, kuten nälän tunteen, levon tarpeen ja läheisyyden kaipuun kautta sekä lähipiirissä olevien ihmisten keskinäisten suhteiden välityksellä. Uhmaiässä lapselle alkaa muodostua tarve ilmaista yhä vahvemmin omaa tahtoa. Pienen lapsen osallisuus on hänen tahtonsa ja toiveidensa huomioimista. Oman tahdon voi sanoittaa ääneen; ”Minä kuulen, että haluat karkkia mutta tänään me emme syö karkkia. Karkkipäivä on vasta viikonloppuna”, jolloin lapsi kokee tulleensa kuulluksi vaikka ei saakaan tahtoaan läpi. Seurauksena saattaa olla kiukkuista pettymystä mutta aikuisen tehtävä on sietää myös lapsen negatiivisia tunteita.

Pienikin lapsi voi olla mukana pohtimassa yhteistä retkikohdetta ”ahaa, sinä haluat mennä paikkaan jossa voi kerätä mustikoita”. Lapsi voi osallistua perheen arkipäiväisiin toimiin vaikkapa siivoamiseen, hänen ikätasoonsa sopivilla tavoilla, kuten lelujen korjaamisella koriin. Pienen lapsen osallisuus on huomion antamisen lisäksi mukaan ottamista, yhteyteen kutsumista ja yhdessä tekemistä.  

Arjessa voi antaa lapsen tehdä hänen kokoisiaan päätöksiä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sukkahousujen värin tai yöpaidan valinta. Lapsi voi myös valita minkä lelun hän ottaa mukaan päivähoitoon ja hänen mielipidettään voidaan kuulla iltasadun suhteen. Pieni lapsi ei kuitenkaan voi päättää siitä, kuinka pitkään hän ulkoilee, koska menee nukkumaan, laittaako hän pakkasella pikkukengät ulos mennessään. Näissä tilanteissa lapsi tarvitsee aikuisen kärsivällistä ohjausta. Osallisuus sisältää aina lapsen edun huomioimisen.

 

Print RSS-feed Share on Twitter Share on Facebook